Äitini on jo vanha ja viime kuukausina hänen vointinsa on mennyt huonompaan suuntaan ja hän tarvitsee paljon apua. Yllättäen tämä on saanut minussa aikaan paljon vihaa ja mieleeni on noussut lapsuusmuistoja, jotka olisin halunnut unohtaa. Tajusin hyvin nopeasti, että kaikesta omasta koulutuksestani huolimatta, nyt en pärjää näiden tunteiden kanssa yksin ja hakeuduin terapiaan.
Terapiassa olen ymmärtänyt, miten kylmässä ja pimeässä olen kasvanut. En ole saanut apua, läheisyyttä tai rakkautta silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut ja olen joutunut ottamaan aikuisen vastuuta ihan liian aikaisin: huolehtimaan nuoremmista sisaruksistani ja olemaan terapeuttina perheen aikuiselle. Ja vaikka mietinkin, että millainenkohan minusta olisi kasvanut lämpimässä ja rakkaudellisessa ilmapiirissä, olen silti sitä mieltä, että ilman kaikkia näitä kokemuksiani en olisi se, joka nyt olen.
Minulla on valtava halu ja tarve olla valona muille. Olla se, joka sytyttää lampun pimeään. Nyt ymmärrän, että olen sytyttänyt sen alun perin itselleni. Ja ihan varmasti olen opiskellut ihmismieltä hoitaakseni itseäni. Se kantoi tähän asti. Nyt on aika ottaa apua vastaan. Ja muistuttaa jälleen kerran itselleen, että yksin ei tarvitse pärjätä. Ei enää.

Sain terapeutiltani kotitehtäväksi kirjoittaa äidilleni kirjeen. Kirjeen, jota ei tarvitse lähettää, mutta jossa voisin kertoa kaiken sen, minkä haluaisin äidilleni sanoa. Siitä taitaa tulla aika pitkä. Tuntuu kuin kuorisin sipulia: koko ajan mieleeni tulee lisää asioita, kun pintaa raaputtaa. Ja vaikka tiedän, miten ihmismieli toimii, olen silti hämmästynyt tämän kaiken edessä: miten olen voinut tämänkin unohtaa. Tai miten hoitavaa ja oivaltavaa on keskustella asioista ulkopuolisen ammattilaisen kanssa ❤️ Saa nähdä, ehkä joskus uskallan lähettää kirjeen oikeasti.
Olen viimeaikoina saanut suureksi ilokseni ikuistaa useita perheitä nimenomaan isoäidin kanssa ja on ollut ihanaa nähdä sitä lämpöä ja rakkautta perheenjäsenten välillä: äitien ja tyttärien, isoäidin ja lastenlasten. Ja ajattelen: Maailmassa on toivoa ❤️