Odotuskuvaus Helsinki vauvakuvaus Helsinki perhekuvaus Helsinki

Tästä se lähtee

No niin. Tästä se lähtee. Blogi. Asia, jota olen vuosia vastustellut. Ehkä olen salaa toivonut, että siihen olisi aikaa mutta tähän asti se on tuntunut vain yhdeltä must do -asialta lisää, koska elämä on ollut niin täynnä. Liian täynnä. 

Nyt, kun elämääni on tullut väljyyttä, olen palannut myös kirjoittamisen pariin. Kirjoitan aamuisin vihkoon ajatusten virtaa ja uskon, että sillä on ollut iso merkitys, että kirjoitan tässä nyt ensimmäistä blogipostaustani. Kirjoittaminen on ollut nuorempana minulle luonnollinen itseilmaisun muoto. Teini-iästä lähtien olen haaveillut kirjan kirjoittamisestakin, mutta ehkä tämä on nyt se. Minun kirjani. Omakustanne, jota julkaistaan pienissä erissä. Ajatuksia ja kokemuksia elämästä. Eletystä, tästä hetkestä ja ehkä myös tulevaisuudesta haaveiden muodossa. Huomaan, että jokin lukko kirjoittamiseen suhteen on auennut. Vaikka huomaan kyllä arastelevani julkaisua. Olen niin innoissani tästä ja siksi herkässä mielentilassa luomukseni suhteen: Miten tämä otetaan vastaan? Hymähdelläänkö ja pyöritellään silmiä? Vaikka toisaalta. Ei se estäisi minua kirjoittamasta. Ja julkaisemasta. Ei enää. Yritän myös päästää irti loputtomasta sanamuotojen hiomisesta, jotta tekstit päätyisivät joskus luettavaksennekin. Pidän vaikka mottonani tässä sitä, että täydellisyys ei ole kiinnostavaa. Epätäydellisyys on. Se on muuten hyvä motto moneen muuhunkin asiaan.

Vuosia ajattelin, että en jaksa enää aloittaa mitään uutta “tässä iässä”. Hassua, sillä samaan aikaan olen luonut yli nelikymppisenä itselleni uran valokuvaajana, vaikka en villeimmissä unelmissanikaan olisi sitä nuorempana uskonut. Muutenkin olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha mihinkään. Paitsi ehkä kahden vaihdon kaukolentoihin. Vuosien mittaan useampikin ihminen on minulle ehdottanut blogin pitämistä, mutta olen vastustanut ehdotusta vahvasti. Nyt tuo aamukirjoittaminen on avannut minussa jotakin. Vastustus hävisi pikku hiljaa ja antoi tilaa innostukselle. Joten miksikäs ei? Blogi ja sen aiheet elävät ja muuttuvat varmasti matkan aikana, ihan niin kuin minäkin. Mutta näin alkuun aiheina luonnollisesti tietenkin valokuvaus mutta myös hidastaminen, sisustaminen ja matkailu. Pohdintoja elämästä ylipäätään. Katsotaan, mitä näppäimistöltä irtoaa. Tervetuloa lukemaan.

Rakkaudella, Tanja

47 -vuotias suurperheen äiti, vaimo, valokuvaaja ja visualisti. Rakastan kaikkea kaunista, aitoja kohtaamisia, luonnollisuutta ja elämän syvällistä pohdintaa. Väsyneet äidit ovat erityisen lähellä sydäntäni. 
Työkseni kuvaan perheitä elämän eri vaiheissaan ja se on parasta mitä tiedän. Samalla kun saan paapoa vauvoja, tarjoan väsyneille äideille olkapään. Ja kahvit. 

Hei, olen Tanja