Väsynyt äiti.
Halaus sinne ruudun toiselle puolelle.
Sulle, jonka kahvi on taas jäähtynyt kuppiin.
Sulle, jonka tiskivuori on kuivunut altaaseen.
Sulle, joka unohdit märät pyykit yöksi koneeseen.
Sulle, joka et jaksanut lähteä lasten kanssa ulos.
Sulle, joka suutuit itkevälle lapselle yöllä.
Halaus.
MINUN TARINANI – ROHKAISUKSI SINULLE
Jos olet seurannut matkaani jo pidempään, tiedät tarinani. Mutta jos et, tämä on sinulle.
Olen neljän lapsen äiti ja vuosia kului perhearkea pyörittäen ja töissä käyden. Tiedän, miten helposti sitä voi sinne arkeen hukkua ja unohtaa itsensä. Yhtäkkiä peilistä katsookin vieras ihminen: kuka on tuo nainen ryppyineen, maksaläiskineen ja silmäpusseineen ja ryhtikin lysyssä. Mihin hukkui silmien säihke ja innostus uusia asioita kohtaan.
Olen löytänyt rakkauden valokuvaamiseen vasta keski-iässä, kun ymmärsin, että minussa on kaikki se sama potentiaali, jonka niin helposti näin muissa ihmisissä. Siihen asti en edes tiennyt olevani luova. Koska en osannut piirtää ja musiikissakin olin vain keskiverto kuorolainen.
Sain ensimmäiset kamerani lainaksi. Aluksi kuvailin vain luontoa. Mutta sitten sain itse kokea, miten voimauttavaa oli, kun joku otti minusta kauniit kuvat. Ihmettelin, saako minusta todella tällaisia kuvia? Ymmärsin, että tämä on se kokemus ja tunne, jota haluan olla jakamassa myös muille naisille. Etenkin äideille. Upea sinä -kuvaus on juurikin sitä varten.
Aloin harjoitella kuvaamista ensin omien lasten kanssa ja sitten pikkuhiljaa ystävien ja sukulaisten. Villeimmissä unelmissanikaan en silloin olisi uskonut, että voisin tällä työllä vielä kokonaan elättää itseni. “Valokuvaajia on niin paljon ja kilpailu on kovaa” oli ympäristön näkemys tilanteesta ja minä uskoin. Ajattelin, että keräilen tällä sivutyöllä itselleni matkakassaa, that´s it.
YKSIN EI TARVITSE PÄRJÄTÄ
Kuten monella muullakin, korona-aika oli kuitenkin jollain tavalla käänteentekevä. Aloin pohtia, entä jos. Entä jos katsoisin tämän kortin. Tuskin katuisin sitä myöhemmin. Ja jos ei nyt, niin milloin sitten? Palkkasin avukseni ihanan ammattilaisen Hnsty.co Michaelan, jonka kanssa sukelsimme sielujen syvyyksiin. Hän auttoi minua näkemään, mitä minulla voisi olla annettavaa, juuri sinulle.
Haluan tällä kaikella sanoa, että älä hukkaa itseäsi sinne arkeen. Tai jos hukkasit, etsi itsesi uudelleen. Sinulla on paljon annettavaa maailmalle. Ja että yksin ei tarvitse tässäkään pärjätä. Joku toinen voi auttaa sinua näkemään upeutesi ja potentiaalisi. Kun vain annat sille mahdollisuuden.
OMANNÄKÖISTÄ ELÄMÄÄ
25- vuotiaana kolmen lapsen äitinä juuri terveydenhoitajaksi valmistuneena muistan ajatelleeni, että pääsisinpä jo eläkkeelle. Niin väsynyt olin. Tuosta ajasta on kulunut yli 20 vuotta. En enää odota eläkeikää. Elän omannäköistäni elämää. Perheiden kuvaaminen elämän eri vaiheissaan on parasta mitä tiedän. Ja joku kaunis päivä olen vielä harmaahapsinen kuvaajamummo, joka paapoo vauvat ja tarjoaa väsyneille äideille olkapään.
Oletko väsynyt äiti? Haluaisitko vaihtaa ajatuksia? Voit kommentoida alle tai lähettää minulle sähköpostia tanjakuivalainenphotography@gmail.com
